Esihistoriallinen asutus Klaukkalassa

Esihistoriallinen asutus Klaukkalassa (Aapo ja Upi 5 A)

Varhaisemmat merkit ihmisen asutuksesta Suomen alueella on löydetty yli 100 000 vuotta sitten. Klaukkalan alueelta ensimmäiset toiminnan merkit on löydetty Ancylys-kauden ajalta eli noin 8000 vuotta sitten. Klaukkalan alueelta on löydetty esihistoriallista asutusta noin 4000 vuotta sitten. Löydöt keskittyvät nykyisen Lepsämän, Isoniityn ja Isosuon alueille. Löydöt keskittyvät Klaukkalan alueella kahden pitkän merenlahden rantamille. Erityisesti nykyisin olevalle Luhtajoen rantatörmille,Isonniitun seutuun ja Isosuon reunoille ja nykyiselle Lepsämänjoen alueelle.

 

Klaukkalassa asuttiin jo 7000 vuotta ennen ajanlaskua.Suurin osa Klaukkalan esihistoriallisista löydöistä paikantuu ns. Suomusjärven kulttuuriin, joka oli 7000-5000 eaa. Löydöistä hienoimmat ovat taidokkasti hiotut taltat ja kaapimet,joilla on voitu työstää niin kiviesineitä kuin pehmeämmästäkin materiaalista olevia käyttöesineitä. Joukossa on joitakin kivikirveitä ja reikäkiviä ja lukuisia kvartsi-iskoksia. Klaukkasta löydettyjä esihistoriallisia löytöjä on nähtävissä museoissa. Vaikka  Klaukkalan seudulta on löytynyt lukuisia  asuinpaikkoja, on vain varsinaisia koekaivauksia tehty yhdessäVanhan Myllyntien tuntumassa ( Katiskoski ja Pietiläinen 2002) .Klaukkalan alueella olleiden esi-isien ravinto koostui metsästyksen ja kalastuksen antimista.Nurmijärven eteläpuolella sijaitsevasta Myyrmäkeen sijoittuneelta  Jönsaksen alueelta on löydetty rikas esihistoriallinen asutus. Kampakeraamisen kulttuurin ihmiset elivät metsästyksen,kalastuken ja muiden metsän antimien varassa.

 

 

 

LÄHTEET: Ison kylän tarina

                     Klaukkalan kyläkirja 2011

 

       

 

NIMET: Upi ja Aapo